Litorina.org

Home
Seppo Mononen CV
Kekkosen linjalla Suomi jatkaa dualistista kaksoiselamaa
Organized.fi
Human Rights Court
pics - siru hampaassani
Pirjo Sandström
1993 ohjelmoitu kriisi jatkuu 2018
Tamminiemen trollitehdas
Lottien Natsimiljoonat
Ministerille
Polttamaton Pirtti
ilkka_rehabilitoi.html
natsi-lääketiede_Suomessa
Tyttöjen oudot kuolemat EP:lla
Hl AnitaSimonen
Inger Karumo sadistilääkäri VKS:ssa
International Conspiracy
Suposta jouduttaja Eduskuntaan
Ilkeys tappaa
Väkivalta johtuu alistamisesta
Yle sensuroi
miksi Mikko on paha?
"Näytit Maailmalle"
Ehdokkaista
Vilpillisyys
"Tulvasuojelu": Niinistö suositteli
Vääriädiagnooseja
Suomi kriisissä
Kunniaton Eduskunta
Hamlet
UKK-vallankumous
"Tulevaisuusseminaari"
Naapurin Heikki kuoli 1944
Tulvasuojelu - puhallus
29.9.2012/sm
Poliisin huumejuhlat
Voi meitä ...
Yksi tietää aina
Poliittinen yle
Suomi toimii häikäilemättä
1993 Kriisi
Polttamaton pirtti
Miksi Suomea ei oteta tosissaan
Syöpä Suomessa
Inhimillinen kehitys alkaa kohdussa *
Moraali vai Etiikka
oikeusvaltioko
Lentokone hajosi ilmassa - 8 kuoli Suomessa
tuskalliset_maitohapot
Kehitys johtaa sivistykseen
Euroopan vapauttamisen muistopäivänä 11.11.
vilpittömät
sanoma riosta
Natsismi
Olkaamme suomalaisia!
Finlandia on Bolivian kansallishymni
Saatanan tunarien koti?
Ylen taantumasta
Vaasan Nais Mafia
Salaisen Poliisin kiusaamana
Huumeita Floridasta
evoluution todiste
Evoluutio
salaliittok
Sensuuri Suomen tietoverkoissa
VAASAN HOVIOIKEUS v.2004
Parempi ymmärtää
Miksi koulu ei toimi
Maanpuolustuskurssiyhdistys
Tavallinen ihminen on tärkeä
rahastusta lääkkeillä
Helsingin 1975 henki
Arktinen talvihenke
Tarpeeton sota
Tavallinen ihminen
Lapin kesää
Nobel-juhlista
Ilman oikeutta
Elektr. valvontaa ilmajoella
jordsskorpan
Itsemurhista
Pakolaisten henkinen pääoma tervetullut
Luovuus on ratkaisu
Ehdollinen refleksi hengenpelastajana
edustuston ongelmat
tiedottajoen syy?
Konsensus ja köyhyys
Talvisodan loppu
Mandela
propaganda
Elilitti käki on ..
sotatragediat
Talvisota
Itsenäisyys on eliitin vapautta
Conzita
SUOMI-URKINTA
Ihminen on ...
Darwinin pulma ratkesi
ilkeys
Urkintayhteiskunta
Sisuair
Vai mitä se on
Väkivalta - Verboten! *)
POLIISIOSASTO - kaavio(!) 2010
LitorSE
Litorina geologiaa
vouti
Projekti
Pako
Rosa
Iluminada
29.9.2012 /sm WHO:
"NÄYTIT MAAILMALLE"

Seppo Mononen
Kohtalokas purjehdus

l49.jpg
Pohjanlahdella

ISBN 952-5543-12-9 (HTML)

All Rights Reserved

Copyright © 2004 Seppo Mononen

Litorina ry Vaasa 2004

 

Vaasa on merellinen kaupunki. Sen oivaltaa kun näkee laitureissa lukemattomat viikonlopunviettäjiä ja saareen lähtijöitä malttamattomina keinuen odottavat veneet; tai viivähtää Vaskiluodon satamassa lastaavan laivajättiläisen laiturille heittämässä raudanviileässä varjossa; tai viimeistään, kun Hietasaaren meriuimalassa saa suuhunsa suolaista vettä.

Aurinkoisen Vaasan kaupunginosista Gerby on uusin ja asukkaidensa mielestä — tietysti — paras kaikista. Täällä kohoaa kortteleittain metsäisille kankaille ja kanervaisille kallioille rakennettuja uusia omakotitaloja, mutta myös polveilevat rivitalot ovat omien asukkaittensa ylpeyksiä. Merenrannan vanhojen huviloitten nauhan katkaisee vain venesatama, Gerbyn satama.

Hienolat asuivat Gerbyssä. Perheeseen kuului isä, äiti, Marja ja Matti. Paavo Hienola oli solakka korkealta maailmaa katseleva talousmies, joka oli urallaan edennyt liikepankin kamreeriksi asti. Joka tapauksessa Paavo oli nykyaikainen menevä mies, jolle ei golfkenttäkään ollut outo: missä tahansa jotakin tapahtui, Paavo oli siellä. Joskus näytti siltä, että hän keksi tapahtumia sielläkin missä todellakaan mitään ei tapahtunut. Komean omakotitalon hän oli onnelliselta näyttävälle perheelleen pystyttänytkin. Ja saihan siinä häärätä, että rahat riitti lainojen maksuun. Talon lisäksi velkataakkaa oli upeasta kartanoautosta, jota kamreeri ylpeänä esitteli silloin kun talo ei ollut näköpiirissä.

Äiti Gerda oli ikäisekseen siro nainen. Itsetuntonsa vaatimuksesta hän oli aina käynyt tunnollisesti kokopäivätyössä kodin ulkopuolella eräässä toimistossa, johon hän karautti perheen kakkosautoksi ristityllä pirteällä pikku kulkuneuvolla. Niin puuhakas oli hän, että ehti työn jälkeen kotonakin käväistä ennen kuin jo kiirehti aerobic-kerhoonsa, milloin ei trimmannut kiinteää vartaloaan stepup laitteistolla. Tämä stepup laite oli tuolloin aikaansa seuraavalle naiselle "must", kuten Gerda silmät välkähtäen itse asian ilmaisi. Must on tietysti englannin kieltä ja tarkoittaa kaikkea sellaista, mitä ilman voivat elää vain vähäpätöiset.

P
erheen lapsista, teini-ikäisestä Maija-tyttärestä ja kuudesluokkalaisesta Matista ei sitten olekaan paljoa kerrottavaa: he eivät näyttäneet tärkeiltä. Maijalla oli omat luokkatoverinsa, joiden kanssa hän enimmäkseen vietti senkin ajan, jolloin ei ollut koulussa. Matti oli hajamielisyyteen taipuva mukava poika, joka nuorempana oli ollut hyvinkin aloitekykyinen ja keksinyt kaikenlaista tekemistä omin päin. Sillä omin päin hän sai olla: iltapäivä koulun jälkeen ja iltakin saattoi kulahtaa ilman, että vanhemmat olisivat häntä olleet komentelemassa. Tai ohjaamassa, niin kuin virallinen nimitys tämänlaatuiselle sosiaaliselle vuorovaikutukselle vanhempien ja lasten välillä kai kuuluu.

"Matti on niin itsenäinen!" kertoivat hänen vanhempansa kernaasti kutsuilla ja työpaikoillaan ystävilleen ja naapureilleen. Eikä Mattikaan jäänyt hyvinvoinnista osattomaksi: joka viikko hän sai itsenäisyydestään palkkioksi sievoisen viikkorahan. Eikä häneltä puuttunut tietokoneita eikä pelejä eikä maastopyöriä niin arkipäiväisistä esineistä kuin omista videoista ja televisiosta nyt puhumattakaan. Hänen vanhempansa hankkivat hänelle kaikki mitä rahalla voi ostaa. Suotta ei Hienosten mielilausahdus ollutkaan: ettei lasten tarvitse.

Runsaan taskurahan käyttöä pohtiva Matti oivalsi jo nuorena, ettei hänen tarvinnut kantaa koululaukkuaan: hän sujautti vain markan tai kaksi toverinsa kämmenpohjalle, ja tämä kantoi Matin laukun. Pian seurasivat kotitehtävien teettäminen muilla, jopa ikävistä ainekirjoituksistakin Matti säästyi näin nokkelasti.

 

Tapahtuipa kuumina kesäloman päivinä, että Hienolat lähtivät purjehdukselle 32 jalan veneellään, joka oli kamreeri Hienolan valkea ihastus. Vaikka perhe muun osan vuotta hääräsikin kukin omilla tahoillaan niin kuin ei perhe olisikaan, jouluaaton lahjojen jaon lisäksi oli tämä purjevene, joka sai koko perheen yhteen. Ylpeänä, joskin valmiina puuttumaan tarvittaessa asioihin, seurasi isä, kun Matti-poikakin tarttui ruoriin ja piti hetken kurssia kompassin suuntaa seuraten. Eikä isä karikkoisilla Pohjanlahden rannikkovesillä luottanutkaan tätä tehtävää kenelle tahansa. Riuskan äidin huolena oli purjeiden reivaaminen, kun taas Maija-sisko makaili mieluusti kannella aurinkoa ottaen, sikäli kuin löysi merituulelta suojaisan sopen.

Eräänä päivänä kun Hienosten venekunta hakeutui purjehduksen päätteeksi ankkuriin tyveneen poukamaan auringon vielä säteillessä iltapäivän hehkujaan, Matti sai oivan tuuman. Kun toiset vetäytyivät sisälle iltapäivälevolle, hän havaitsi vilpoisan tuulenpyörteen, joka kiehkuroi veneen perässä olevaa jollaa. Jollan tehtävähän oli tietysti varustaa maihinnousumahdollisuus purjeveneestä, millä sen suuren syväyksen vuoksi ei voinut ajaa mataliin rantavesiin. Matti päätti ottaa iltapäiväunet jollassa lekotellen.

Miehekkäästi hän irrotti kevyen lasikuitujollan purjeveneen perästä. Hän kiinnitti jollaan köyden, jonka toinen pää oli solmittu tukevasti aluksen kiinnittimiin. Matti loiskautti kyljellään olleen jollan veteen ja hyppäsi kyytiin. Hän varmisti vielä kiinnitysköyden solmun, niin kuin muisti partiossa opetetun, ja kävi sitten selälleen pitkälleen jollan pohjalle.

Pilvetön taivas kaareutui sinisenä hänen näköpiiriinsä jollan pohjalta. Ellei laineiden liplatus veneen kylkiin olisi vaimentanut ääniä, syviä hengenvetoja olisi kuulunut veneen kajuutasta, mutta pian väkevän meri-ilman raukaisema Matti oli unten mailla itsekin.

Aurinko alkoi lähestyä läntistä horisonttia illan tullessa, kun isä Hienola ruskettuneen merikarhun liikkein kömpi kajuutasta kannelle. Hän etsi Matti-poikaansa katseellaan ympäri venettä ja tarkasti sitten kaikki mahdolliset piilopaikat, joihin leikkimielinen Matti olisi voinut kätkeytyä. Hän tarkisti veneen pesuhuoneen, pentrin, pikkukajuutan sekä keulapiikin. Turhaan. Hän huuteli Mattia joka puolelta, ja etsintöihin liittyi muukin hätääntynyt perhe, mutta Mattia ei löytynyt.

Silloin huomattiin jollan puuttuminen. Jollaköysi oli veneen perässä kiinni, mutta köyden toisessa päässä ei ollut mitään. Kiikarillakaan ei kyetty paikantamaan tuulen nopeudella Mattia ankkuripaikasta poispäin kuljettavaa jollaa. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Kiireesti kamreeri Hienola hälytti radiopuhelimella merivartioston, joka välittömästi alkoi käynnistää etsintöjä kadonneen löytämiseksi.

Huolestuneena aisti Paavo Hienola laskeutuvaa pimeyttä. Hänen tuskaansa lisäsi merivartioston radiopäivystäjän ilmoitus aluetta lähestyvästä myrskystä: hän saattoi jo nähdä horisontista kerääntyvien mustien pilvien vyöryvän kohti.

Kun Matti elämänsä viimeisen kerran heräsi avomerellä ajelehtivassa jollassaan, oli kaikki jo liian myöhäistä. Hän oli pahoillaan siitä, että oli partiossakin sortunut totuttuun tapaansa: hänen ei tarvinnut opetella pitävän solmun tekemistäkään. Nyt, kun tuli tosi tarve, hänen löysä solmunsa oli aallokon nypytyksessä luistanut vähitellen auki.

Välähdysenomaisesti Matti ymmärsi, että oli tehnyt väärin. Ohikiitävänä hetkenä hän tajusi elämän perusasian, että jokaisen oli itse opittava taitonsa, luettava itse omat läksynsä, tehtävä itse omat työnsä ja ylipäätänsä itse elettävä oma elämänsä.

Matti ei kuitenkaan ehtinyt soveltaa uutta oivallustaan. Noussut myrskyaalto pyyhkäisi hänen jollansa nurin, ja viitisen minuuttia vedenvarassa urheasti taisteltuaan Matti imaisi keuhkonsa täyteen suolavettä ja menehtyi.

SOM/13.7.97

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 Kommentit S-posti:  seppomononen@litorina.org

cuttyshark.jpg
"Cutty Shark" Välimerellä (foto Seppo Mononen)

-----------
22.4.2004/sm