Lehtikirjoituksia - Text

11. Lapin kesää

Home
Jos rakkaus olisi tunne ...
90. Väkivalta johtuu..
91. Esimerkki kasvattaa...
88. Uupumus
89. Evoluutio
85. "Kokeneet" kansanedustajat rötöstelevät
82. Lyckan lurar inne
83. Älykkyydestä viisauteen
80. Väkivalta johtuu alistamisesta
79. Parempi ymmärtää vähän
71. Moraalinen oikeus
Ihana maailma
78. Hamlet, Tanskan prinssi
67. Voiko kysymys olla väärä
68. Jäänteitä menneisyydestämme
69. Mikä on totuus
70. Siunaus ja kirous
64. Elämä on todellisuus
65. Totuus Suomesta
61. Ihmisoikeuksista
60. Arvostelu syytös ja tuomio
49. Elintasorotta
50. Suomalaisen todellisuus
52. Suomenaikaa
53. Muista ei ole mihinkään
54. Sisu on pahasta
55. Äitiys on tärkeä
56. Mistä ihmiset tulevat
57. Voisiko lapsen hyväksyä todellisena
58. Häränpyllylogiikkaa
33. Inhimilllinen kehitys
34. Vuoden 1993 kriisi
35. Ateisti kirkkoherrana
36. Darwinin pulma
37. Elämän synty ja tiede
38. Mielenteoria
39. Oikeusvaltio
40. Tarveysvakuutus
41. Barn blir det de anses vara
42. Tro och verkligheten
43. Usko ja todellisuus
44. Uhma ja todellisuus
45. Uusnationalismi ja köyhyys
46. Mielenrauhaa etsimässä
48. Sairaita kansalaisia
49. Rantapuisto ja töyrätie
1. A Bus Tour across Europe
2. Jos väkevä onkin ilkeä ..
3. Darwins dilemma
4. Mustekalan lonkerot
5. Ihmisen rytmit
6. Ihmisen tarinaa
7. Jokainen voi olla viisas
8, Jumalaa ei ole hyvä uhmata
9. Kuinka ihana maailma
10. De vita beata
11. Lapin kesää
12. Laulujen aiheet
14. Liv av död materia
15. Muista ei ole mihinkään
17. Rakasta vihollistasi
18. Rakkaudeton imperatiivi
19. Rakkaus ei lopu
21. Saako ihmisellä olla vikoja
22. Höstblad
62. Syksyn lehdet
23. Tulevaisuusseminaari
24. Våld föds av förtryck
25. Elämän edellytykset
26. Buenos Aires
27. Moskova
28. Ushuaian juhannus on valkoinen
29. Perskulttuurikauden avaus
30. Tietoyhteiskunta on harhaa
31. Mikä lapsesta tulee
81. Vaurioita Kyrönjoella
86 Ateisti
ISBN 978-952-5543-27-2 HTML
Huom.: Lapin kesän sanat lopussa!!
 
Lukuisia ulkomaanmatkoja tehnyt Eino Leino vertaili runoissaankin halukkaasti ihmisiä ja oloja. Hänellä oli kova usko sanaan ja hän olisi niin kovasti tahtonut että suomalaisetkin sivistyisivät. Mutta tulos on ollut heikko: suomalaisten itsemurhaluvut ovat noin kaksinkertaiset inhimillisempien yhteiskuntien lukuihin verrattuna. Kääntäen tämä osoittanee sen että me suomalaiset olemme keskimäärin 100 %  ilkeämpiä.
 
(HUOM! Lapin kesä sanat lopussa)
lapinkea.jpg
Jesus Fernando Mononen, Akvarelli, 3. lk oppilastyö
 
18.9.1990
 
Englannin kielen tunnilla opettaja saattaa kysyä, mikä on suomeksi mother tai tangue. Oppilas vastaa äiti ja kieli. Mutta mitä tarkoittaa äiti, mitä kieli?
 
Eräs äidinkielen opetuksen perustehtävä on sanojen ja ilmaisujen merkityksen pohtiminen ja siten oppilaan johdonmukaisen ajattelun perustan kehittäminen.
 
Sanat, kielen rakennuspalikat, vastoin yleistä uskoa, eivät kuitenkin parhaimmillaankin voi olla enempää kuin todellisuuden symboleja: esimerkiksi nominit ovat esineiden, asioiden, ihmisten nimiä, ja verbit kuvaavat tekemistä.
 
Todellisuuden ja sitä edustavan sanasymbolin välinen ero voi näyttää vähäpätöiseltä mutta on  silti tärkeä. Totuus, jota nomini edustaa, on itse asia, esine tai henkilö. Verbin kuvaama todellisuus on itse tapahtuma, tekeminen jne.
 
Täten äiti on lapsen synnyttänyt nainen. Kieli tarkoittaa sanojen avulla tapahtuvaa olevan kuvitteellistamista. Äidinkieleni on äitini ensisijainen kieli.
 
Kielisopimus tarkoittaa sitä, että tietty sana edustaa tiettyä, aina samaa, sovittua totuutta. Täten esimerkiksi kehitys tarkoittaa pyrkimystä keskittyä olennaiseen, kuten vanha ensyklopedia määrittelee. Olennainen taas on olevan edellytys. Koska ilman elämää meitä ei olisi, elämä on meille olennainen. Jos siis tahdomme itseämme kehittää, meidän tulisi pyrkiä keskittymään oman elämämme elämiseen ja itsenämme olemiseen.
 
Sen lisäksi, että olennaiseen pelkistettyjä määritelmiä ei nykyaikaisista sanakirjoista juuri löydy, omana itsenämme olemista ja siten erityisesti nuoren oman persoonan kehittämispyrkimystä voi haitata se, että tahattomasti tai tahallisesti vääristämme kielellistä totuutta.
 
Epätoden puhumisesta voi aiheutua mielipahaa sellaisille lähimmäisillemme, jotka unohtavat tai eivät ole koskaan tehneet itselleen selväksi sitä että sana ei ole totuus, vaan ainoastaan tehoton symboli, joka voi vedota mielikuvitukseen. Ehkä sanaleikeistä alkuaan valloille päässyt mielikuvitus voi toisinaan hämmentää älykkään ihmisen todellisuudentajun niin, että todellisuus ja kuvitteellisuus menevät sekaisin. Eräs asiaan perehtynyt kirjoittaja esittää, että juuri todellisuuden ja kuvitteellisuuden sekoittuminen on syynä itsemurhiin: hämmentyneen ihmisen mielikuvitus saa hänet uskomaan, että on viisasta tuhota oma elämänsä.

Kun Eino Leino edellisen vuosisadan vaihteessa kirjoitti kolkkoa todellisuutta pohtivan runonsa Lapin kesä, hän ei ehkä aavistanut, että 1990 -luvulle tultaessa yli 1300 suomalaista kuolee oman käden kautta joka vuosi. Nuorimmat heistä ovat ala-asteiässä olevia lapsia. - Verrattakoon lukua vaikka tieliikennekuolemien lukumäärään, noin 700 vuodessa.
 
Runoilija odotti apua tuskalliseen vaivaan joltakin korkeammalta voimalta, jota runon joutsenet saattavat symboloida. Sen, että hän ei löytänyt ratkaisua elinaikanaan, osoittanee Leinon omakätinen loppu Tuusulanjärven jäällä eräänä tammikuun päivänä.
 
Lukuisia ulkomaanmatkoja tehnyt Leino vertaili runoissaankin halukkaasti ihmisiä ja oloja. Hänellä oli kova usko sanaan ja hän olisi niin kovasti tahtonut että suomalaisetkin sivistyisivät. Mutta tulos on ollut heikko: suomalaisten itsemurhaluvut ovat noin kaksinkertaiset inhimillisempien yhteiskuntien lukuihin verrattuna. Tämä osoittanee sen että me suomalaiset, sinä ja minäkin, olemme keskimäärin 100 %  ilkeämpiä toisillemme.
 
Kovalla sisulla yritämme epätoivoisesti alistaa tahtoomme todellisuutta, Sen sijaan että hyväksyisimme sen mitä emme voi hallita; sydämistyneinä toisinaan yritämme alistaa tahtoomme toista ihmistä, sen sijaan että hyväksyisimme hänet elämään omaa elämäänsä täysin yhtä kyvykkäänä ja yhtä pätevänä kuin itse elämme omaamme.
 
Miks? kysyy Leino. Ehkä siksi, että meitä ei ole opetettu tai emme ole oppineet hyväksymään itseämme älykkäinä ihmisinä, vaan teeskentelemme typerää ja lyömme kaiken lapselliseksi leikiksi. Teeskentelemisestä maksamme. Jotkut hengellään.
 
Leino kuvasi luontoa kiihkoisastikin, mutta ei kyennyt hyväksymään sen totuudellisuutta. - Vai oletko esimerkiksi nähnyt koskaan, että puut teeskentelisivät huojumista, vaikka ei tuule?
 
Opimmeko me, riippuu meistä jokaisesta itsestämme.
 
Seppo Mononen
http://litorina.org
 

Lapin kesä

 

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä on niin monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen? 

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen.

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

 

Eino Leino