Palaa aloitussivulle  *  Katsele Litorina-julkaisuja 

Liite valitukseen Ilmajoen ympäristölautakunnan 13.5.2003 päivätystä päätöksestä jolla Lakeuden Jätekeskus Oy:lle myönnettiin rakennuslupa kaatopaikan rakentamiseen Ilmajoen Laskunmäkeen





HYDROGEOLOGINEN LAUSUNTO

LASKUNMÄEN KAATOPAIKKAHANKKEESTA

ILMAJOEN RÖYSKÖLÄN KYLÄSSÄ

13.6.2003

Seppo Mononen geologi, fil. maist. Vaasa (Ilmajoki)

 

 

 

Professional Engineer, P. Eng. Kanada

Litorina ry PL 88 65101 Vaasa

Puhelin: +358 (0)44 362 4255 ja (0)40 562 4255

E-posti: mailto:seppomononen@litorina.org









(Luonnos13.6.03/som)

 


Sisällys

Yhteenveto sivu 3

Lainsäädäntö ja säädökset 3

Lainvastainen maa-aineslupa 4

Jätehuoltoalueen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 5

Ympäristölupapäätöksestä 5

Perusteeton rakennuslupa 6

Pohjatutkimusselostuksesta 6

Hydrogeologia 7

Valokuvia 9

Kartta 10

Lähdevyöhyke 11

Sijainti vedenjakajalla 12

Päästöt Kaaronojaan/Ritolankylän suuntaan 12

Loppulause 13

Lainausote kuntalaista





Valokuvat kirjoittajan Copyright (c) 2003







YHTEENVETO

Laskunmäen hankealue sijaitsee Ilmajoen Röyskölän kylässä noin 1 km lounaaseen Tuomikylän asutuksesta ja 3 km itään Ritolasta, sekä noin 1 km koilliseen Ilmajoki - Pojanluoma -tiestä. Alueen keskeiset koordinaatit ovat 62o42'48" N (Päiväntasaajalta pohjoiseen) ja 22o43'43"E (Greenwichistä itään).

Noin 0,5 km x 2 km (1 neliökilometrin) suuruiselle alueelle on laadittu asemakaava (korttelit 400-407) joka valituskäsittelyn jälkeen on saanut lainvoiman keväällä 2003. Alueelle on Lakeuden Jätekeskus Oy -niminen yritys suunnitellut ja aikoo rakentaa kaatopaikan. (Kaatopaikalla tarkoitetaan jätteiden käsittelypaikkaa, jossa jätettä sijoitetaan maan päälle tai maahan; Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista 4.9.1997/861 2 §)

Maanrakentaminen on edennyt pitkälle, vaikka lainvoimaista rakennuslupaa ei ole myönnetty. Itse asiassa 25.4.2003 tehdyllä työmaakäynnillä, jolloin lupaa ei ollut edes haettu, todettiin kolme syvää allasta kaivetuksi noin 3 hehtaarin alalla alueen koillisreunalla. Altaat on louhittu peruskallioon ja muotoiltu ja vuorattu louheella. Myös yli 2 hehtaarin suuruinen ala mahdollisesta laitoskentästä oli louheella tuotu arvattavasti rakennusluvan hakijan tarkoittamaan lopulliseen päällysteen tasoon. Louheen päälle levitetty ohut kerros hiekkaa oli paikoin merkittävästi valunut alla olevaan louheeseen muodostaen onkaloita. Samoin mitoiltaan yli 600 mm kokoisia lohkareita todettiin useissa paikoissa paljastuvan hiekkakerroksen alta, josta ne routimisen ja/ tai eriasteisen painumisen nostamina voivat puhkaista minkä tahansa päällysteen.

Suunnittelun harrastelijamaisista älynväläyksistä kertoo esimerkiksi "maabentoniitin" käyttö tiivistyskerroksena. Bentoniitti on ns. paisuvahilainen savimineraali, jota syvälle kairaavat öljynporaajat käyttävät reiässä kiertävässä huuhtelulietteessä. Laajentuessaan maaperän raoissa se tukkeaa ne ja näin vähentää kalliin lietteen vuotamista reiästä maaperään. Kuivuessaan bentoniitti kovettuu, kutistuu ja muodostaa suuriakin halkeamarakoja kuten muutkin savimineraalit. Myöskään kuivana sen tiivistämisominaisuudet eivät poikkea muista savista.

Sen lisäksi, että maanrakennustöitä on tehty ilman asianmukaista rakennuslupaa, tehdyn työn toteutustapa uhmaa hyväksyttäviä maanrakentamisen teknisiä periaatteita. Suunnittelu ja rakentaminen eivät ole suhteessa hankkeen laajuuteen eikä tehtävän vaativuuteen.

 

LAINSÄÄDÄNTÖ JA SÄÄDÖKSET

(Lainaus alkaa)

Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista 4.9.1997/861

Tavoite: ohjata kaatopaikkojen suunnittelua, perustamista, rakentamista, käyttöä, hoitoa, käytöstä poistamista ja jälkihoitoa sekä jätteiden sijoittamista niille siten, ettei niistä pitkänkään ajan kuluessa aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

KAATOPAIKALLE ASETETTAVAT YLEISET VAATIMUKSET

1. Sijainti (18.11.1999/1049, muutettu alla olevaksi 1049/1999)

Kaatopaikkaa ei saa sijoittaa:

...
 - suolle, vedenjakajalle, tulva- maanvieremä . tai lumivyöryvaaran alaiselle maalle taikka kallioperän ruhjealueelle, jos kaatopaikkaveden kokoaminen ja käsittely on teknisesti     vaikea toteuttaa kaatopaikan käytön tai jälkihoidon aikana, eikä.

- pehmeikköalueelle, jos kaatopaikasta voi aiheutua haitallista painumista tai painumat voivat vaurioittaa kaatopaikan rakenteita.

Kaatopaikka-alueen valinnassa on lisäksi huolehdittava, että kaatopaikan sijoittamisesta ei aiheudu maisemallista haittaa, että alueelle on hyvät kulkuyhteydet ja että kaatopaikkatoimintaan käytettävän alueen etäisyys asutuksesta, yleisesti käytetystä tiestä ja muusta maatalous- tai kaupunkialueesta on riittävä. Samoin on otettava huomioon alueen geologiset ja hydrogeologiset ominaisuudet.

2. Vesien hallinta ja käsittely

Kerätyt kaatopaikkavedet on puhdistettava tehokkaasti kaatopaikalla tai johdettava muualle puhdistettavaksi *).

3. Maaperän ja vesien suojelu

3.1 Kaatopaikan pohjarakenteet

... Kaatopaikkaveden keräämiseksi on tavanomaisen jätteen ja ongelmajätteen kaatopaikkojen maaperän tai tiivistyskerroksen päälle asennettava kaatopaikan tiivistämiseen tarkoitettu **) keinotekoinen eriste ja tämän päälle kuivatuskerros (salaojakerros), jonka paksuuden on oltava vähintään 0,5 metriä.

(Lainaus päättyy)

HAVAINTOJA:

*) Hakija oli asentanut eräästä kaatopaikan altaasta viereiseen metsäojaan johtavan hukkaputken (3 kpl halkaisijaltaan n. 6" putkia) alueen koillispuolelle! (24.5.2003)

**) Hakijan suunnitelmien "bentoniittimaa" ei ole lain tarkoittama keinotekoinen eriste.


Alkuun

LAINVASTAINEN MAA-AINESLUPA

Lupahakemuksen esittelijä kirjoittaa: "Hakijan mukaan ottamisalueeksi merkityllä "rakennusvaihe I" -alueella suoritetaan maa-ainesten ottamista keskimäärin 0,3 metristä syvimmillään noin 9,0 metriin nykyisestä maanpinnantasosta".

Kaatopaikan rakennustöitä on suoritettu maa-ainesluvalla inttäen, että "Oikeudellisesti kyseessä on maa-ainesten ottohanke. Maa-ainestenottohankkeen jälkeen alue on perustettu esitetyn maanrakennussuunnitelman mukaisesti jatkorakennushankkeita varten".

Samassa vastineessa (sivu 35) väitetään että "pääosa esitetyistä asioista (huomautuksista?) kuuluu ympäristöluvan, meluilmoituksen ja kaavan yhteydessä säädeltäviin asioihin"...

Ja edelleen (sivu 36): Joka tapauksessa lupahakemuksen mukainen maa-ainesten otto päättyy, kun esitetty maanrakennussuunnitelma on toteutettu". Lupamääräysten sivulla 38 "Louhintatyön edettyä allasalueella pohjasyvyyteen saakka ..."



Kuitenkin maa-aineslaki säätää, että se ei koske rakentamisen yhteydessä irrotettujen maa-ainesten ottamista ja hyväksikäyttöä, kun toimenpide perustuu viranomaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan. Tällaisia viranomaislupia ja hyväksymiä suunnitelmia Laskunmäen hankkeen suhteen ovat mm. ympäristölupa ja asemakaava.



(Lainaus alkaa)

Ym 507 Maa-aineslaki A:24.7.1981, SK:555/1981

2 § Poikkeukset soveltamisalaan.

Tämä laki ei koske: ...

2) rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamista ja hyväksikäyttöä, kun toimenpide perustuu viranomaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan. (Lainaus päättyy)

 

Koska maa-aineslaki ei koske Laskunmäen suunniteltua hanketta, Lakeuden Jätekeskus Oy on toiminut omavaltaisesti ryhtyessään kaatopaikan maanrakennustöihin ja jatkaessaan niitä "OMALLA LUVALLA!"

 Alkuun

 

JÄTEHUOLTOALUEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA 26.11.1999

YVA -selostuksen lähtötiedot Laskunmäen maaperästä ovat puutteelliset: Kaikkiaan viisi (5) koekuoppaa on merkitty selostuksen liitteenä olevaan pohjatutkimuskarttaan. Neljästä on liitteenä maanäytteiden rakeisuuskäyrät (LIITE 4/2) "alle 1.0 m" syvyydestä otetuista näytteistä, yksi näyte kustakin kuopasta. Permeabiliteetti (vedenjohtavuus) sanotaan määritetyn kolmesta näytteestä.

Usein poisjätetyt tiedot ja tutkimukset ovat vihje epäsuotuisista olosuhteista. Tältä näyttää käsillä olevassa Laskunmäen hankkeessakin.

Rakennushankkeen laajuutta ja vaativuutta ajatellen on harhauttavaa, että pintamaata on oltu tutkivinaan, kun varsinainen tutkimuskohde pitäisi olla jopa 9 metrin syvyyteen louhittavan peruskallion ominaisuudet, erityisesti sen rakoisuus ja vedenjohtavuus. Näistä ei löydy tietoja mistään Laskunmäkeä koskevien asiakirjojen kohdasta. Asianmukainen peruskallion permeabiliteetti- ja rakoisuustutkimus suoritetaan halkaisijaltaan vähintään 50 mm timanttiporausrei'istä ja niistä saatavista ydinnäytteistä.

YVA -selostus ei ota kantaa eikä oikeuta minkäänlaisiin rakentamistoimenpiteisiin. YVA -selostus ei ole rakennuslupa.

 

YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖKSESTÄ

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen antama ympäristölupapäätös koskee asiallisesti Laskunmäen jätehuoltokeskuksen toimintaa. Ympäristölupa annetaan jätekeskuksen mahdollisesti tulevalle toiminnalle eikä lupa koske millään muotoa alueen maa ja talonrakentamisen vaatimaa rakennuslupaa. Sen asianakaan ei ole ottaa kantaa eikä käsitellä rakennuslupa-asioita. Ympäristölupa ei ole rakennuslupa.

 

 

PERUSTEETON RAKENNUSLUPA

Ilmajoen kunnan ympäristölautakunta on 13.5.2003 myöntänyt Lakeuden Jätekeskus Oy -nimiselle yritykselle rakennusluvan suunnitellun Laskunmäen jätteenkäsittelylaitoksen vaatimien maa- ja talonrakennusten toteuttamiseksi. Hankealue sijaitsee korttelissa 400 valtuuston 5.4.2001 hyväksymässä ja keväällä 2003 vahvistettu asemakaavassa.

Jo asemakaavan perustelut ovat merkittävästi puutteelliset, koska alueen perustamisolosuhteiden soveltuvuutta kaatopaikaksi ei ole tutkittu. Minkäänlaista sijoittamistutkimusta eikä ylipäätänsä perusmaan/kallioin ominaisuuksia ole tutkittu, niitä ei kaavaperusteluissa ole edes mainittu. Tästä johtuen on harhauttavaa rakennusluvan perusteluiksi vedota kaavaan, jossa "alue on osoitettu kaatopaikaksi". Mitkään osoitukset eivät lievennä eikä poista sitä tosiseikkaa, että alueen hydrogeologisista olosuhteista johtuen se on sopimaton kaatopaikan sijoittamiseen ja perustamiseen.

 

 

Mitä edellä on sanottu, koskee eritoten RAKENNUKSEEN VERRATTAVAT RAKENTEET, lupa 89/2003:

 

   

 

Näistä jälkimäiset 6,35 hehtaaria "yhdyskuntajätteen, pilaantuneen maan ja ongelmajätteen" loppusijoitus esitetään alueen Ritolankylän puoleiseen osaan johon 31.10.2000 täydennetyn pohjatutkimusselostuksen mukaan koko alue viettää "kaltevuudessa 0.4 %" (sivu 2).

 Alkuun

POHJATUTKIMUSSELOSTUKSESTA 31.10.2000

"Pohjaveden pinta vaihteli 18.5.2000 havaintopisteissä 0,3 - 1,2 metrin syvyydessä nykyisestä maanpinnasta". "Pohjavesi on sangen korkealla", lainataan edelleen. Voi otaksua että tarkoitettu maanpinta on sanotun pohjatutkimuskartan ja kairaustietojen maanpinta. Tämä taas on kairaustietojen mukaan käytännöllisesti katsoen tasainen, ja likimain tasattu nykyinen kentän pinta. Kun paikan "pohjatutkimus" on tehty tasaisella kentällä, on päivänselvää, että havainnot olosuhteista, kuten virtaussuunnista jne. ovat sattumanvaraisia ja perustuvat arvailuihin. Samoin kallion päälle pohjatutkimusselostuksessa kuvatut irtomaakerrokset eivät ole todellisia, vaan paikalle kasattua täyttöä. 105 kairauspisteestä vain 19 sijoittuu alueen länsiosaan, jossa olosuhteet ovat kriittiset.

Pohjatutkimusselostuksessa on myös perustamissuhteet harhaanjohtavasti esitetty. Termi "irtilouhittu kallio" on asiaton, se ei ole normien mukaan luokitettu, sille selostuksen sallittu pohjapaine 400 kPa (kiloPascal) on selvästi harhauttava samoin kuin kalliolle ehdotettu sallittava pohjapaine 3.0 MPa (miljoonaa Pascalia). Kansainvälinen luokitus käyttää ehjälle kalliolle 500 kN/m2 (= kPa), ja esimerkiksi pohjamoreenille 200 kN/m2 (kPa). (Katso Maan ja kallion sallittava kuormituspaine; esimerkiksi TAULUKKO 2A julkaisussa Pientalon perustaminen, Litorina ry, Vaasa 2002. Kirjoittajalta)

Pohjatutkimuksen kairaustietojen perusteella ei alueella ole sanottavasti ehjää kalliota: Ainoastaan kuudessa pisteessä 105:stä voitiin kallion pinta varmistaa. Muissa 99:ssä reiässä kaira kiilautui ja juuttui rikkonaisen kallion ruhjeisiin ja rakoihin.



HYDROGEOLOGIA


Laskunmäen asemakaava sijoittuu alueelliselle liuskevyöhykkeelle, joka rengasmaisena muodostumana kiertää koko maakuntaa. Liuskealueen vallitsevat kivilajit ovat muuttuneita kivilajeja, kiilleliusketta ja kiillegneissiä. Näille kivilajeille on ominaista suuntautuneisuus ja rikkonaisuus. Ne ovat hauraita, ja maankuoren liikunnoissa muodostuu pituudeltaan 100 kilometrin suuruusluokkaa olevia suoria ruhjeviivoja. joita voi Etelä-Pohjanmaallakin seurata ilma- ja satelliittikuvista. Geologian tutkimuskeskuksen kallioperäkartan 2222-Seinäjoki mukaan hankealueen kallioperän länsi-luoteisen rakoilun kaade on pystysuorasta ( pystysuorat raot) 65-50 asteen kaltevuuteen lounaaseen.

 

Laskunmäen asemakaava sijoittuu kokonaisuudessaan kiilleliuskeiden ja kiillegneissien alueelle. Kallio on yleisesti runsasrakoista. Rakoisuutta ei ole asianmukaisesti tutkittu luvanhakijan eikä viranomaisen toimesta, mutta tämän kirjoittajan paikalla tekemät mittaukset ja havainnot vahvistavat liuskemuodostuman yleisien ominaisuuksien pitävän paikkansa hankealueella. Alueella maastomittauksin todettuja rakoja on esitetty diagrammissa. 354/40 o, 63/38o, 82/84 o, 302/86 o, 98/22 o.

Runsasrakoisuudesta todistaa hankealueen etelärajasta noin 200 metrin etäisyydellä sijaitseva louhos, joka on pohjavettä täynnä, vaikka huomattavia määriä vettä on otettu työmaan tarpeisiin. muun muassa 25.4.2003 vedenajo todettiin olevan käynnissä suurilla säiliövaunuilla. Louhos lienee alunperin sijoitettu vedenjakajalle ajatellen että kuoppaan tulvivasta pohjavedestä ei olisi haittaa. Se, että pohjavesi tulvii louhokseen todistaa osaltaan, että Laskunmäen alueen kallioperä on erittäin hyvin vettä johtavaa.

Edellä esitelty louhos/vedenottamo on peruskartassa, joka perustuu vuoden 1995 ilmakuvaukseen. Tuolloin paikalla on jo ollut vesialue, jolle lautakunta ilmeisen harhauttamistarkoituksessa on "myöntänyt louhintaluvan viimeksi v. 2000", vaikka sitä käytetään yksinomaan vedenottamona. Louhospintojen hapettumisasteesta ja sammaloitumisesta voidaan päätellä, ettei sitä ole louhoksena käytetty ainakaan 1995 jälkeen. Sanottua peruskarttaa käytetään YVA -selostuksen pohjakarttana mutta myös siten muutettuna, että luvanhakija on poistanut kartasta merkittävän vedenottamon ja laittanut sen tilalle kalliopaljastuman.


      

Siirros- ja ruhjelinjauksia satelliittikuvassa. Laskunmäki sijoittuu Pohjanmaan liuskealueen ruhjevyöhykkeelle. Rengonkylä (vaalea läikkä ympyrän vasemmassa laidassa) sijaitsee lineamentilla, joka leikkaa Laskunmäen hankealueetta itä-länsi suunnassa ( Pohjana ote satelliittikuvasta: US Geological Survey).


Alkuun

Pohjatutkimuksen 105:stä kairauksesta 99 vahvisti ruhjeisen kallioperän

Pohjatutkimuksen kairauksista vain nämä 6 reikää varmistivat ehjän kallion. Muissa 99:ssä reiässä kairaus jouduttiin keskeyttämään koska kaira kiilautui ruhjeisen kallioperän rakoihin.

Reikä no

Pinnan korkeus m

Maaker-roksen paksuus m

Kallion pinnan korkeus m

Kairaus lopetettu kallioon m

 4

 72.8

 0

 72.8

 69.8

 15

 78.0

 1

 77.0

 74

 20

 73.6

 0.4

 73.2

 70.2

 21

 73.2

 1.4

 71.8

 68.8

 31

 76.4

 1

 75.4

 72.4

 34

 75.4

 1

 74.4

 71.4

 

 


           

 

Ote kallioperäkartasta 2222 04 - Seinäjoki (vas.). Suomen geologinen kartta, Pre Quaternary Rocks K. J. Neuvonen 1961, Julkaisija Geologinen tutkimuslaitos. Laskunmäen alueella mitattuja rakosuuntia ja kaltevuuksia Seppo Mononen 2003 (suunnat magneettisia kompassisuuntia, oik)

Rakosuuntien kulku on yleisesti länteen kohti Ritolankylää myös Laskunmäen mittauksissa.



Alkuun



VALOKUVIA




    


Eräs useista kallion ruhjevyöhykkeistä Laskunmäen hankealueella. Liuskeinen kallio on rikkoutunut ja jauhautunut maankuoren liikkeissä hyvin vettä johtavaksi. Seinämän ruosteinen väri johtuu siinä virranneesta pohjavedestä.


   

Asfalttibetonin rikkoutuminen on aiheutunut tien runkotäytteeseen jääneestä kivestä. Kiven kohoaminen johtuu routimisesta ja täytteen eriasteisesta painumisesta.


    

 

Yksi monista suunnitellun asfalttibetonin alaiseen täytteeseen jääneistä kivistä Laskunmäen hankealueella. Asfalttibetoni tulee todennäköisesti rikkoutumaan ylempänä kuvatulla tavalla.

Alkuun


Alueen kartta

  

Hydrogeologinen kartta (alkuperäinen mittakaava 1:20 000)

 

 

LÄHDEVYÖHYKE

  

Noin kilometrin etäisyydellä hankealueen koillisreunasta on sen rajan kanssa yhdensuuntainen vyöhyke jossa on kartoitettu useita lähteitä. Lähteitä muodostuu tavanomaisesti hyvin vettä johtavien kumpareiden liepeille paikkoihin joissa vettä läpäisemätön kerrostuma kumpareen juurella estää pohjaveden virtauksen. Tavanomaisesti tällaiset olosuhteet syntyvät soraharjujen reunamille, jossa savikerrostuma reunustaa harjua. Vesi pakkautuu savikerroksen alle ja purkautuu paineella maan pinnalle muodostaen lähteen.

Klassisen lähteiden muodostumisen hankealueen läheisyydessä aiheuttaa Laskunmäen erityisen rikkonainen hyvin vettä johtava kallio. Pohjaveden koillisen virtauksen määrä ja nopeus lisääntyy vielä korkeussuhteiden takia. Pohjaveden vapaata virtausta estää Tuomiluoman laakson savisedimenttikerros. Sen kohdatessaan vesi pakkautuu savikerroksen alle ja purkautuu sieltä paineella pintaan muodostaen pulppuavia lähteitä kallion ja sedimentin raja-alueelle.

Alkuun


SIJAINTI VEDENJAKAJALLA

 

Laskunmäen suunniteltu jätteenkäsittelyalue sijaitsee vedenjakajalla, joka kulkee hankealueen keskipisteen kautta suuntaan 355 astetta (noin pohjois-pohjoisluoteeseen) . Vedenjakajalta vedet virtaavat itään, Meraojaa Tuomiluomaan ja sitä myöten Kyrönjokeen ja länteen Kaaronojan ja Tuoresluoman kautta Kyrönjokeen. Länteen virtaavia vesiä ei ole hankkeen yhteydessä selvitetty millään tavalla, itse asiassa niitä ei ole asiakirjoissa edes mainittu, vaikka hankealueen pinta-alan mukaan arvioituna ne edustavat noin puolta alueelta virtaavista pinta- ja pohjavesistä.


 

 

PÄÄSTÖT KAARONOJAN/RITOLANKYLÄN SUUNTAAN

Tuomiluoman vedenlaatua ja tulevaa kuormitusta on arvioitu (Taulukko 13, YVA -selostuksen sivu 66), siinäkin tosin vain kokonaisfosforin ja -typen suhteen. Oheen kopioidusta taulukosta voidaan havaita jätehuoltoalueen vaikutuksena kokonaistypen (N) kohoaminen alueen vieressä keskivirtaamalla 1,24-kertaiseksi ja ennen Kyrönjokea 1,12 -kertaiseksi. Keskialivirtaamalla  kokonaistypen pitoisuus kohoaa hankealueen vieressä 2,76 -kertaiseksi (1700:sta 4700:aan mikrogrammaan/ litra), ja ennen Kyrönjokea 2,77 -kertaiseksi (1700:sta 3700:aan mikrogrammaan/litra mg/l, tarkoittaen gramman miljoonasosaa litrassa..  





 


Taulukossa esitetyt luvut on ilmoitettu yhden merkitsevän numeron tarkkuudella. Laskelmissa käytetyt vesistöjen virtaamat:

• Tuomiluoma jätehuoltoalueen kohdalla: keskivirtaama 380 us, keskialivirtaama 43 l/s.

• Tuomiluoma ennen Kyrönjokea: keskivirtaama 690 l/s, keskialivirtaama 77 l/s.

• Kyrönjoki Tuomiluoman kohdalla: keskivirtaama 27,3 m3/s, keskialivirtaama 2,4 m3/s." (lainaus YVA -selostuksesta)

Tuomiluoman ja Kyrönjoen virtaamat on laskettu Kyrönjoen Skatilan virtaamatietojen perusteella valuma-alueiden pinta-alojen suhteessa.

 

Kaaronojan/Tuoresluoman suhteen tilanne on verrattavissa Meraojaan/Tuomiluomaan. Hankealueella valuma-alueet ovat samankokoiset, joten, johdonmukaisesti, vaikutukset ovat samaa suuruusluokkaa. Typen kuormitusvaikutus Kyrönjoella tulisi täten kaksinkertaistumaan hakijan/YVA -selostuksessa arvioiduista Tuomiluoman luvuista. Kuten taulukosta myös voidaan havaita, ympäristövaikutukset ovat kääntäen verrannollisessa suhteessa virtauksen volyymiin (Q). Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että saman suuruinen päästön määrä suhteellisesti laimenee (pitoisuus pienenee) suuressa vesimäärässä mutta tiivistyy (pitoisuus suurenee) pienessä vesimäärässä. Suotovesiä kaatopaikalta arvioidaan syntyvän noin 3000 - 3500 m3/ha/v. Tämä on hahmotettavissa mitoissa 3 - 3.5 miljoonaa litraa jokaiselta kaatopaikan hehtaarilta joka vuosi.

Biojätteen varastokenttä suunnitellaan osin sijoitettavaksi vedenjakajan länsipuolella sijaitsevalle suoalueelle, josta suotovedet joutuvat suoraan Kaaronojaan johtavaan ojastoon ja pohjaveteen.

Koska Tuomiluoma virtaama on tiettävästi suurempi kuin Kaaronoja/Tuoresluoman, tarkoittaa tämä sitä, että saasteen pitoisuus tulee olemaan suurempi kuin Tuomiluomassa. Huomattavaa on että keskialivirtaama (MNQ) on yleensä poutaisten ja helteisten kesien tilanne. Tästä seuraa, että typpi ja tilanteelle tyypillinen, 150:stä 170:mikrogrammaa/litra, kohoava fosfori (P) ravitsevat bakteerielämää joka on omiaan kesäympäristölle haitallisia hajuja ja lemuja. Etenkin siis Kaaronojan vaikutusalueella, Ilmajoen Ritolankylässä ja Palonkylässä. Selvää on että hakijan YVA -selostuksessa arvioitu mahdollisesti yli kaksinkertaistuva haitallisten päästöjen määrä vaikuttaa huonontavasti myös nyt jo arveluttavaan Kyrönjoen tilaan. - Jos lisätään kalium (K), on näissä vesikohteissa odotettavissa jatkuva NPK-lannoitus!



 


LOPPULAUSE

 

Laskunmäen kaatopaikkahanke on alusta asti suuri sotku.

Ilmajoen kunnan teknisen viraston viranhaltijat näyttävät harhauttavan kuntalaisista koostuvaa ympäristölautakuntaa myös rakennuslupa-asiassa. Eikä voine epäillä, että olisi kyse teknisen osaamisen puutteesta, vaan jostakin muusta. Erityisesti kunnan rakennustarkastaja lautakunnan esittelijänä on esiintynyt asiattomasti antaessaan lautakunnalle harhaanjohtavaa tietoa ja ohjausta luvanhakijan eduksi (esittelijän vastuu).

Tässä lausunnossa esitetyin perustein kaatopaikan perustaminen Laskunmäkeen olisi vastoin asianmukaisia lakeja ja hyvää suunnittelukäytöntöä. Käsitykseni mukaan myönnetty rakennuslupa tulee kumota ja koko hanke lopettaa asiattomana.

 

 

Vaasassa 13. kesäkuuta 2003

Seppo Mononen, geologi, fil. maist. Vaasasta (Ilmajoki)

Postiosoite: PL 88, 65101 Vaasa

Puhelin: +358 44 362 4255 S-posti: seppomononen@litorina.org

 



Kunta pyrkii

edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.

Kunnallishallinnon tavoite

KUNTALAKI 1 § 3 mom.


Sisällysluetteloon              Aloitussivulle                                          

Litorina ry Vaasa